NEITI HESSEL. Kun Juhani kertoi minulle tuosta valheesta, silloin vannoin kautta sieluni: nuoruuteni sankari olkoon vapaa ja puhdas.
KONSULI BERNICK. Voi, miten huonosti minä kurja olento olen sen sinulta ansainnut!
NEITI HESSEL. Jos me naiset vaan ansioita vaatisimme, Karsten, —
(Telakkamestari Aune tulee Olavin kanssa puutarhasta.)
KONSULI BERNICK (mennen häntä vastaan). Olavi!
OLAVI. Isä, minä lupaan, että minä en koskaan enää —
KONSULI BERNICK. — pakene?
OLAVI. Niin, minä lupaan, lupaan, isä.
KONSULI BERNICK. Ja minä lupaan sinulle, ettet sinä koskaan saa siihen syytä. Tästä lähtien on sinun suotu varttua mieheksi ei minun elämäntyöni perijänä, vaan ihmisenä, jota itseään oma elämäntyö odottaa.
OLAVI. Ja saanko minä myös tulla, miksi tahdon?