KONSULI BERNICK. He tulevat suoraan tänne. Kuules nyt, Betty, ehdoton toivomukseni on, että kaikella muotoa osoitat heille ystävyyttä.
ROUVA BERNICK. Sallitko sen, Karsten?
KONSULI BERNICK. Sallin kyllä; aivan niin; ja sinäkin, Hilmar. He eivät toivottavasti viivy täällä kovin kauan; ja sitten, kun olemme omin joukoin —; ei mitään viittauksia: meidän ei pidä millään tavoin loukata heitä.
ROUVA BERNICK. Oi Karsten, kuinka sinä olet jalomielinen.
KONSULI BERNICK. No, no, anna olla.
ROUVA BERNICK. Ei, salli minun kiittää itseäsi; ja anna anteeksi, että äsken niin kiivastuin. Oi, olihan sinulla täysi syy —
KONSULI BERNICK. Anna olla; anna olla, kuule!
HILMAR TÖNNESEN. Uh!
(Juhani Tönnesen ja Dina sekä heidän jälkeensä neiti Hessel ja Olavi tulevat sisään puutarhan kautta.)
NEITI HESSEL. Päivää, päivää, hyvät ihmiset.