JUHANI TÖNNESEN. Ja hukannut koko elämäsi siihen —
NEITI BERNICK. Se ei ole hukattu. Mutta sinä tulit liian myöhään.
Juhani.
JUHANI TÖNNESEN. Martta, — jos minä saisin sanoa sinulle —. No, anna minun ainakin kiittää sinua uskollisesta ystävyydestäsi.
NEITI BERNICK (hymyilee raskasmielisesti). Hm —. Niin, nyt siis olemme puhuneet selväksi asian, Juhani. Hst; tuolta tulee joku. Hyvästi; minä en voi nyt — (Hän poistuu vasemmalle takimmaisesta ovesta. Neiti Hessel tulee puutarhasta ja hänen perästään rouva Bernick.)
ROUVA BERNICK (huudahtaa puutarhassa). Mutta Jumalan tähden, Lona, mitä sinä ajattelet!
NEITI HESSEL. Anna minun se tehdä, sanon minä; minä tahdon ja minun täytyy puhua hänen kanssaan.
ROUVA BERNICK. Mutta sehän olisi pahin skandaali! Voi, Juhani, vieläkö sinä olet täällä?
NEITI HESSEL. Ulos, poika; älä ummehdu täällä sisäilmassa; mene puutarhaan Dinan kanssa pakinoimaan.
JUHANI TÖNNESEN. Niin, sitä minä juuri aioin.
ROUVA BERNICK. Mutta —