NEITI HESSEL. Kuules, Juhani, oletko sinä oikein katsellut tuota Dinaa?
JUHANI TÖNNESEN. Ehkä.
NEITI HESSEL. No, katselisit häntä vielä oikein kaupan päälle, poika. Siinä olisi jotain sinulle!
ROUVA BERNICK. Mutta — Lona!
JUHANI TÖNNESEN. Jotain minulle?
NEITI HESSEL. Niin, katsomista, tarkoitan. Mene nyt!
JUHANI TÖNNESEN. Kyllä menen, oikein mielelläni. (Lähtee alas puutarhaan.)
ROUVA BERNICK. Lona, minä olen aivan ymmällä sinusta. Sinä et voi mitenkään tarkoittaa täyttä totta.
NEITI HESSEL. Kautta sieluni, sitä tarkoitan. Eikö Dina ole terve ja puhdas ja vilpitön? Siinä juuri on Juhanille sopiva vaimo. Juuri sellaista hän tarvitsee siellä meren takana; se on toista kuin vanha sisarpuoli.
ROUVA BERNICK. Dina! Dina Dorf! Ajattele vähän —