NEITI HESSEL. Niin.
KONSULI BERNICK. Olen, Lona. Oi, sinä et ole turhaan ollut niin uhrautuva ystävätär minua kohtaan. Minä uskallan sanoa, että olen tullut vuosi vuodelta yhä onnellisemmaksi. Betty on sekä hyvä että mukautuvainen. Ja kuinka hän onkaan oppinut vuosien kuluessa taivuttamaan olemustaan sen mukaan, mikä minulle on erikoisesti ominaista —
NEITI HESSEL. Hm. KONSULI BERNICK. Ennen hänellä oli koko joukko liiallisia kuvitelmia rakkaudesta; hän ei voinut sopeutua siihen ajatukseen, että se vähitellen muuttuisi lauhkeaksi ystävyyden liekiksi.
NEITI HESSEL. Mutta nyt hän siihen sopeutuu?
KONSULI BERNICK. Täydellisesti. Arvaathan, ettei jokapäiväinen seurustelu minun kanssani ole ollut jättämättä häneen kypsyttävää vaikutustaan. Ihmisten täytyy itse kunkin oppia vähentämään vaatimuksiaan, jos mieli täyttää tehtävänsä siinä yhteiskunnassa, johon on asetettu. Sen on Bettykin vähitellen oppinut huomaamaan, ja siksi onkin kotimme nykyään mallikoti muille kansalaisille.
NEITI HESSEL. Mutta nuo kansalaiset eivät tiedä mitään sinun valheestasi?
KONSULI BERNICK. Valheesta?
NEITI HESSEL. Niin, valheesta, jossa olet pysynyt viisitoista vuotta.
KONSULI BERNICK. Ja sitä sanot sinä —?
NEITI HESSEL. Valheeksi sitä sanon. Kolminkertaiseksi valheeksi. Ensin valhe minua kohtaan; sitten valhe Bettyä kohtaan; ja viimein valhe Juhania kohtaan.