DINA. Hän! (Juhani Tönnesenille.) Onko se totta?
JUHANI TÖNNESEN. Karsten, vastaa sinä.
KONSULI BERNICK. Ei sanaa enää! Nyt te olette hiljaa.
DINA. Totta siis.
KOLLEEGA RÖRLUND. Totta, totta. Ja vielä enemmänkin. Tuo ihminen, johon Te luotatte, ei karannut kotoa tyhjin käsin; — leskirouva Bernickin kassa —; konsuli voi todistaa sen!
NEITI HESSEL. Valhetta!
KONSULI BERNICK. Ah! —
ROUVA BERNICK. Hyvä Jumala, hyvä Jumala!
JUHANI TÖNNESEN (mennen kolleegaa kohti käsi koholla). Ja sellaista sinä julkenet —!
NEITI HESSEL (estellen Juhani Tönneseniä). Älä lyö häntä, Juhani!