KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, satuttakaa Te vaan kätenne minuun. Mutta totuuden pitää tulla ilmi; ja se on totuus; konsuli Bernick itse on sanonut niin, ja koko kaupunki tietää sen. — Nyt, Dina, nyt sinä hänet tunnet.
JUHANI TÖNNESEN (hiljaa, tarttuu Bernickiä käsivarteen). Karsten,
Karsten, mitä sinä olet tehnyt!
(Lyhyt hiljaisuus.)
ROUVA BERNICK (matalalla äänellä ja puhjeten itkuun). Voi Karsten, että minun piti saattaa sinut tällaiseen häpeään.
KAUPPIAS SANDSTAD (tulee kiireesti oikealta ja huutaa käsi oven rivassa). Nyt Teidän täytyy viimeinkin tulla, herra konsuli! Koko rautatieasia riippuu hiuskarvasta.
KONSULI BERNICK (hajamielisesti). Mitä se on? Mitä on minun —?
NEITI HESSEL (vakavasti ja painolla). Sinun täytyy mennä tukemaan yhteiskuntaa, lanko.
KAUPPIAS SANDSTAD. Niin, tulkaa, tulkaa jo; me tarvitsemme koko Teidän painavaa moraalista arvoanne.
JUHANI TÖNNESEN (astuen aivan lähelle Bernickiä). Bernick, — me kaksi
puhumme keskenämme huomenna. (Hän poistuu puutarhaovesta; konsuli
Bernick menee aivan kuin tajuttomana ulos oikealle kauppias
Sandstadin kanssa.).