ROUVA BERNICK. Hyväinen aika, Hilmar, niin et saa sanoa. Sinä et ole varmaankaan sitä kirjaa lukenut.
HILMAR TÖNNESEN. En; enkä aio sitä lukeakaan.
ROUVA BERNICK. Sinä et kai voi oikein hyvin tänään.
HILMAR TÖNNESEN. En, minä en voi.
ROUVA BERNICK. Etkö nukkunut hyvin viime yönä?
HILMAR TÖNNESEN. En, minä nukuin hyvin huonosti. Olin eilisiltana kävelemässä tautini vuoksi. Siinä jouduin sattumalta klubille ja luin erään matkakertomuksen pohjoisnavalta. On jotain karkaisevaa tuollaisessa: seurata ihmisiä heidän taistelussaan elementtejä vastaan.
ROUVA RUMMEL. Mutta se ei varmaankaan tehnyt Teille hyvää, herra
Tönnesen.
HILMAR TÖNNESEN. Ei, se teki minulle hyvin pahaa; minä kääntelehdin ja vääntelehdin koko yön puolivalveilla ja näin unta, että minua ajoi iljettävä mursu.
OLAVI, (joka on tullut ulkoa puutarha-portaille). Eno, ajoiko sinua mursu?
HILMAR TÖNNESEN. Näin unta, senkin pöllö! Mutta yhäkö sinä täällä leikit tuolla lapsellisella jousella? Miksi sinä et ota oikeaa pyssyä?