PROKURISTI KRAP. Hän sanoi äskettäin: »Indian Girlin» miehistössä ei ole ihmisiä, he ovat elukoita.
KONSULI BERNICK. Niinpä niin, vaikka he olisivatkin; mutta eikö hän sitten ajattele suurta pääomaa, joka menee hukkaan?
PROKURISTI KRAP. Aune ei katsele suopein silmin suuria pääomia, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Aivan totta, hän on yllyttäjä ja rauhattomuuden herättäjä; mutta näin tunnoton teko —. Kuulkaa, herra Krap, tämä asia täytyy tutkia kahteen kertaan. Ei sanaakaan kenellekään siitä. Mikä häpeä telakallemme, jos ihmiset saavat sen tietää.
PROKURISTI KRAP. Sen ymmärrän, mutta —
KONSULI BERNICK. Päivällislevon aikana täytyy teidän koettaa päästä uudestaan laivaan; täysi selko minun on saatava.
PROKURISTI KRAP. Sen saatte, herra konsuli; mutta anteeksi, mitä aiotte sitten tehdä?
KONSULI BERNICK. Tietysti ilmoittaa asian viranomaisille. Emmehän voi antautua osallisiksi sellaiseen rikokseen. Minun omantuntoni pitää olla puhdas. Sitäpaitsi on tekevä hyvän vaikutuksen sekä sanomalehtiin että yhteiskuntaan kokonaisuudessaan, kun nähdään, että minä lykkään kaikki persoonalliset pyyteet syrjään ja annan oikeuden tehdä tehtävänsä.
PROKURISTI KRAP. Varsin totta, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Mutta ennen kaikkea täysi selko. Ja oltava vaiti sen aikaa —