PROKURISTI KRAP. Ei niin sanaa, herra konsuli; ja selko, sen Te saatte.
(Menee ulos puutarhaan ja sieltä kadulle.)
KONSULI BERNICK (puoliääneen). Mieltä kuohuttavaa! Mutta ei, sehän on mahdotonta, — aivan uskomatonta!
(Kun hän aikoo poistua huoneeseensa, tulee Hilmar Tönnesen
oikealta.).
HILMAR TÖNNESEN. Päivää, Bernick! No, minä onnittelen eilisen voiton johdosta kauppaseurassa.
KONSULI BERNICK. Kiitos, kiitos.
HILMAR TÖNNESEN. Sehän on loistava voitto, olen kuullut, älykkään kansalaisvaiston voitto itsekkyydestä ja ennakkoluuloista, — suunnilleen kuin ranskalainen razzia kabyleja vastaan. Merkillistä, että sinä sen epämiellyttävän kohtauksen jälkeen täällä —
KONSULI BERNICK. Niin, niin, anna olla.
HILMAR TÖNNESEN. Mutta päätaistelu on vielä edessä.
KONSULI BERNICK. Rautatie-asiassako, tarkoitat?