HILMAR TÖNNESEN. Niin, tiedäthän kai, mitä soppaa toimittaja Hammer nyt keittää?
KONSULI BERNICK (jännityksessä). En! Mitä se sitten on?
HILMAR TÖNNESEN. Hän on iskenyt kiinni siihen juoruun, joka nyt on liikkeellä, ja siitä hän nyt aikoo kyhätä kirjoituksen lehteen —
KONSULI BERNICK. Mihinkä juoruun?
HILMAR TÖNNESEN. Tietysti siihen noista suurista tilanostoista pitkin sivuradan vartta.
KONSULI BERNICK. Mitä sinä sanot? Onko täällä liikkeellä sellainen juoru?
HILMAR TÖNNESEN. On, kaikkialla kaupungissa. Minä kuulin sen klubilla, jonne sattumalta jouduin. Eräs meidän asianajajistamme kuuluu muka kaikessa hiljaisuudessa toisten puolesta ostaneen kaikki metsätilat, kaikki malmipaikat, kaikki putoukset —
KONSULI BERNICK. Ja eikö mainita, kenen puolesta?
HILMAR TÖNNESEN. Klubilla arveltiin, että kai jonkin ulkolaisen yhtiön, joka on saanut vihiä siitä, mitä sinulla on tekeillä, ja joka on kiiruhtanut puuhaan ennenkuin maatilain hinnat kohoavat —. Eikö se ole halpamaista — Uh!
KONSULI BERNICK. Halpamaistako?