HILMAR TÖNNESEN. Niin, että vieraat sillä tavoin tunkeutuvat meidän metsästysmaillemme. Ja että joku kaupungin omista asianajajista antaa pestata itsensä sellaiseen! Nyt siis tulevat ulkolaiset ja vievät voiton.
KONSULI BERNICK. Mutta sehän on vain kulkupuhetta.
HILMAR TÖNNESEN. Mutta sitä uskotaan kuitenkin, ja huomenna tai ylihuomenna toimittaja Hammer julistaa tietysti sen tosiasiaksi. Siellä klubilla vallitsi jo yleinen suuttumus. Minä kuulin monien sanovan, että jos se huhu osoittautuu todeksi, niin ne pyyhkivät nimensä listoista pois.
KONSULI BERNICK. Mahdotonta!
HILMAR TÖNNESEN. Vai niin? Mistä syystä sinä luulet näiden poroporvarien niin halukkaasti yhtyneen yritykseesi? Etkö sinä luule, että heille itselleen valahti vesi suuhun, kun —?
KONSULI BERNICK. Mahdotonta, väitän minä; sen verran toki meidänkin pienessä yhteiskunnassamme on kunnallishenkeä —
HILMAR TÖNNESEN. Tässäkö? Niin, sinä nyt olet optimisti ja arvostelet toisia itsesi mukaan. Mutta minä, joka olen aikamoisen hyvä huomioiden tekijä —. Täällä ei ole ainoaakaan, — niin, tietysti meitä lukuun ottamatta, — ei ainoaakaan, sanon minä, joka pitää korkealla aatteen lippua. (Menee näyttämön taustalle.) Uh, tuolla ne taas ovat!
KONSULI BERNICK. Ketkä?
HILMAR TÖNNESEN. Nuo kaksi amerikalaista. (Katsoo oikealle ulos.) Ja kenen kanssa he kävelevät? Hm, jumal'avita, eikö se ole »Indian Girlin» kapteeni. Uh!
KONSULI BERNICK. Mitä he hänestä?