HILMAR TÖNNESEN. Oh, hehän sopivat niin hyvin toistensa seuraan. Kapteenihan kuuluu olevan orjakauppias tai merirosvo; ja kuka tietää, mitä nuo toiset ovat harjoittaneet näinä monina vuosina.
KONSULI BERNICK. Kuuleppas, on kovin väärin ajatella heistä sellaista.
HILMAR TÖNNESEN. No, sinä nyt olet optimisti. Mutta nyt me saamme tietysti taas heidät kimppuumme; siksi minä ajoissa —
(Menee ovea kohti vasemmalle. Neiti Hessel tulee oikealta.)
NEITI HESSEL. No, Hilmar, minäkö sinut säikytin ulos?
HILMAR TÖNNESEN. Eipä suinkaan; minä vain tässä seisoskelin, kun oli tässä kiire; minun piti puhua pari sanaa Betyn kanssa.
(Menee takimmaiseen huoneeseen vasemmalle.)
KONSULI BERNICK (lyhyen vaitiolon jälkeen). No, Lona?
NEITI HESSEL. Niin.
KONSULI BERNICK. Minkälainen olen nyt tänään mielestäsi?