Jälleen päättyi puhelu.
Näyttipä lopulta, kuu ei tytön läsnäolo olisi metsästäjätä miellyttänyt.
Viimein rupesi hänkin puhumaan; katsomatta Auneen ja nykäisten heinänkorren maasta, sanoi hän:
— Olettehan neiti Thorbjörnsen?
— Olen.
— Tulittehan tänne muutama päivä sitten?
— Niin tulin.
— Tuntuu aivan, kun olisin kuullut asiasta puhuttavan.
Yht'äkkiä kääntyi hän ja katseli tyttöä ensi kerran kasvoihin lausuen:
— Olettehan ollut sairaana? muistan kuulleeni, että sairastuitte heti linnaan tultuanne.