Aune puri huuliaan. Tiesikö hänkin sen? Ehdottomasti joudutti hän askeleitaan ikäänkuin santa olisi alkanut polttaa hänen jalkojaan.
Metsästäjä katsahti häneen jälleen muutamia kertoja sivulta päin ja Aune huomasi, että hän säpsähti ja katseli häntä suuremmalla tarkkuudella.
Vähän sen jälkeen alkoi hän lempeällä äänellä puhumaan Aunen isästä, jota hän ei ollut tuntenut, mutta josta oli kuullut paljon puhuttavan. Hän oli kuullut, että vainaja oli ollut merkillinen mies ja että mielipiteensä olivat kummalliset, mielellään olisi hän tahtonut tuntea vanhusta.
Aunen huomio kiintyi enemmän häneen. Tarkoittiko hän tosiaan, mitä puhui? Vai oliko tässä ivaa?
Vakavana hän katseli nuorukaista tämän puhuessa, mutta ivan tai pilkan ilmausta ei ollut hänen kasvoissaan. Silmänräpäyksessä pyöri sekanaisia ajatuksia hänen päässään ja sydämmensä alkoi kiivaammin sykkiä. Kenties ei hänen isänsä vaikutus ollut aivan mitätön ollut? Oliko se kenties täälläkin hedelmätä kantanut?
Samalla osaa-ottavaisella äänellä metsästäjä kysekseli hänen omista olo-suhteistaan, oliko hänellä sukulaisia ja kuinka hän oikeastaan oli joutunut linnaan. Vaikkakin Aune, omien ajatustensa tähden, vastasi hajamielisesti ja harvoilla sanoilla, mieltyi metsästäjä yhä enemmän häneen. Häntä ihmetytti, ettei Aune koskaan ennen ollut käynyt Nörrekjaerissä ja harvoin ulkopuolella synnyinseutuaan. Hän nauroi miltei ääneen, kun Aune, hänen kysyessään, mitä hän pitkinä kesäpäivinä oli tehnyt, vastasi hoitaneensa taloutta ja väli-aikoina poimineensa marjoja lähellä olevissa metsiköissä.
Taukoamatta silmäili hän Aunea ja pelosta, että puhe jälleen loppuisi, rupesi hän kertomaan yhtä ja toista paikkakunnasta linnan tienoolla, siellä olevista jäniksistä ja viimeisestä suuresta metsäpalosta, jonka kauan kestänyt sade vasta oli onnistunut oikein sammuttaa.
Mutta Aunen rinta työskenteli hurjasti. Hän ajatteli, olisiko soveliasta pyytää tätä vierasta auttamaan häntä linnasta. Olihan hän hyvä ja rehellinen mies. Varmaankin kuljeskeli hän paljonkin ympäri teillä ja poluilla, kenties tunsi hän muutamia talonpoikiakin hänen kotitienoillaan. Pyytäisikö häntä puhuttelemaan jotakuta heistä tai jättämään kirjeen, tai…?
Äkkiä seisahtui metsästäjä ja kääntyi Aunea kohti. Ihmeteltävän kaunis hymy hänen kasvoissaan, mitkä tästä saivat aivan toisen muodon ja hän sanoi:
— Miksikä neiti välttämättömästi haluaa tulla Vejrhöjniin?