Mutta hän ei kuullut Aunen sanoja. Hän oli astunut lähemmäksi ja he seisoivat vastakkain. Huulensa liikkuivat ja silmistään loisti heikkomielisyyden tuli. Aune kääntyi paetakseen; mutta samassa tarttui kreivi suonenvedontapaisesti häneen ja veti häntä sellaisella voimalla luokseen, että hän vaipui tunnottomana hänen rinnalleen.
* * * * *
Tyhjät vaunut vierivät hiljalleen maantietä pitkin kahden peninkulman päässä olevalle rautatien-asemalle, ne pysähtyivät kestikievari-talon eteen, jossa joukko talonpoikia istui ja joi. Tallirenki tuli ja avasi vaunujen oven, jonka jälkeen hän sanoi kuskille:
— Mitä tavarata te tänäpänä kuljetatte?
— Voitte kai nähdä, murisi hän.
— En, totta tosiaan.
— Mitä se on?
Mutta kun vanhus oli kavunnut kuskinistuimelta ja katsonut vaunuihin, kalpeni hänen äyriäissaksensakin ja hän tähysteli säikähdyksestä mykkänä avaruuteen.
XIII.
Oli leuto, kaunis ilta, muutama kuukausi myöhempään.