— Guibert'it ovat taantumusmielisiä, sanoi herra de Lavernay. Ja nuo hyvät tasavaltalaiset eivät haikaile.
— Mutta eiväthän Guibert'it harrasta politiikkaa.
— Isoisä oli neuvoston jäsen ja vanhoillismieiinen ja isä oli Cognin'in määri. Se riittää.
Rouva Dulaurens katseli turhaan tyttäreensä päin, josta hänet erotti haarakynttilänjalka. Alice'n kämmekänkukat taipuivat hänen kyyneltensä kuuman kasteen alla. Yleisessä hämmingin tilassa ei kukaan huomannut hänen itkuaan.
— Kuinka hän kuoli, kysyi joku naisista.
— Joukkonsa etunenässä, voiton jälkeen, sai luodin otsaansa. Minä käytän sähkösanoman sanoja, kuskini luki sen.
Ja heilutellen harmaita hapsiaan kysyi neiti de Songeon:
— Saattoikohan hän saada rippiä ja Herran ehtoollista?
Asianmukaisesti päätteli herra Dulaurens:
— Se on suuri tappio koko maalle.