Punainen Pitet ei ottanut kuuleviin korviinsakaan:
— Niin, niin, menkää vain pokkuroimaan ylhäisiä ja pappeja. Sanotte sitten, ettei se kuulu politiikkaan. Teidän tyttärenne käyvät messussa, herra määri. Olkaa varoillanne, kyllä se pidetään mielessä.
— Mutta itsepä minä en käy heidän kirkoissaan. Meidän edusmiehemme sen kyllä tietää.
— Ette käy Cognin'issa, mutta Bissy'ssa käytte. Bissy oli naapuriseurakunta. Määrin puolustaessa itseään, astuivat Randon ja Détraz sisään.
— Hoi Mélanie! Kaksi pulloa, punaista ja valkoista! Ja hyvää!
— Onko totta, että hän on kaatunut, kysyivät molemmat vastatulleet yhtäaikaa.
— Joko sen nyt koko kylä tietää, huusi Simon nostaen käsivartensa taivasta kohden. Nyt on pidettävä kiirettä, muuten se ennättää vielä rouva Guibert'inkin korviin.
Vanha ja raihnainen Randon sai kiittää tilustensa laajuutta valtuusmiehen arvostaan. Hän oli rehti mies, mutta arka ja vapiseva kuin jänis. Hän kehoitti laimeasti määriä käymään Maupas'sa. Ja Détraz taas, raaka ja sivistymätön, ilmoitti heti, että hän välitti viisi koko asiasta.
— Kaksi kahta vastaan, tasaväkisiä ollaan, riemuitsi Punainen Pitet, joka ajoi tätä asiaa vanhan vihansa koko kiukkuisuudella.
Heikolla äänellä mutisi Randon, ett'ei opettajan ääni merkinnyt mitään ja että määrin ääni oli ratkaiseva. Mutta hänen viisaita sanojaan ei kuunneltu. Määriä ahdistettiin hänen kansanvaltaisten mielipiteittensä laimeuden vuoksi, ja siten saatiin hänet vaikenemaan.