— Menkää te sinne, te vanha ja viisas, päätti lopuksi Punainen Pitet kääntyen Randon'in puoleen.
— En minä, en mitenkään, vastasi tämä kauhistuneena. Ja hän toisti:
— En mitenkään. Ikäänkuin tuo kuoleman viesti olisi uhannut hänen omaa elämäänsä.
— No sitten te Détraz.
— Ei se minulle kuulu.
— Niinpä menen minä, virkkoi määri ruveten taas hyökkäyskannalle.
— Tehkää se, kehoitti hiljaa Randon.
He muistivat molemmat, kuinka tohtori Guibert oli hoitanut heidän lapsiaan ja parantanut ne. He koettivat saada tunteitaan ja kunnallista tulevaisuuttaan sopimaan yhteen.
Raivoissaan tästä tappiosta, joka seurasi hänen voittoaan ja muutenkin viinin kiihoittamana kirkui Punainen Pitet:
— Ettekö te kuule, että se on liian suuri kunnia! Oletteko kuuro?
Ettekö osaa pysyä alallanne?