— Mitä, kivahti Simon naama sinisenpunaisena. Opettaja tuli väliin ääni hunajan makeana.
— Johdonmukaisuus vaatii, että sanan vieminen annetaan maapoliisin tehtäväksi. Hänhän ilmoittaa kyläläisille heidän päämiehensä määräykset. Hän vie sähkösanoman ja selittää tulevansa määrin itsensä lähettämänä.
— Kas se sana on paikallaan! Silloinhan saavat kaikki oikeutta, huudahti hyväksyvästi Punainen Pitet.
Niin tehtiinkin. Haettiin paikalle maapoliisi Faroux, ja opettaja ilmoitti hänelle määrin ohjeet ja antoi sähkösanoman. Muutama lasi vielä kallistettiin ja sitten erottiin.
Vanha Randon, joka odotti rattaitaan, jäi yksin Simon'in ravintolaan. Hetken perästä ei kummallakaan miehellä ollut enää mitään toisilleen sanottavana. He ajattelivat molemmat tuon sanoman vaikutusta, minkä olivat väitellessään unohtaneet.
— Aika raukkoja me sentään olemme, tunnusti lopuksi määri, ja valtuusmies oli samaa mieltä.
Eivätkä he kumminkaan olleet sen kummempia pelkureita, kuin ihmisten keskimäärä. He edustivat vain kunnon ihmisten käytöstä räyhääjiä kohtaan.
Oltuaan pitkän aikaa ääneti, niinkuin usein sattuu talonpoikien keskustellessa, heidän ajatuksensa kun kulkevat hitaasti kuin härät auran edessä, mutisi vanhus:
— Jos menisimme yhdessä Maupas'han?
— Sitähän minäkin tässä mietin, sanoi määri.