Ja he innostuttivat toinen toistaan kaikenlaisilla syillä ja puolustuksilla.
— Ei meitä näe kukaan.
— On ihan pimeä.
— Menemme yksityisesti, kansalaisina.
— Ilman virkamerkkiä, ilman valtakirjaa.
— Tohtori pelasti minun pikku poikani.
— Ja minun molemmat tyttöni. Annas hattuni, Mélanie.
He nousivat seisomaan potrina poikina. Heidän päätöksensä hiveli heidän mieltään. He kääriytyivät viittoihinsa ja menivät ulos. Vanhus kulki edellä ketteränä kuin nuorukainen. He olivat jo ennättäneet kylän laitaan, kun valtamaantiellä tuli heitä vastaan opettaja, joka astui verkalleen sikaaria poltellen. Maillard virnisteli tuntiessaan heidät:
— Kävelylläkö ollaan?
— Ei, minä vain saatan Randon'ia, selitti määri hämillään.