— Mutta hänhän asuu Chaloux'n tien varrella.
Valtuusmies puolusteli itseään:
— Käyn Favre'n maustekaupassa tässä lähellä. On eukon asioita.
— Minäpä tulen mukaan. Olen tässä juuri jaloittelemassa ennen illallista.
Ei määri eikä Randon uskaltanut tunnustaa asian todellista laitaa. He palasivat nokka norossa Cognin'iin, keskellään opettaja, joka piti heille pitkiä puheita ja ennusti veljeyden kulta-aikaa…
* * * * *
— Minä palaan illan suussa, oli rouva Guibert sanonut tyttärelleen noustessaan Trélaz'n vaunuihin.
Hän lähti Chambéry'hin perheen asioissa. Etienne ja François, joiden yritykset menestyivät hyvin Tonkin'issa, ja myöskin Marcel, joka oli ansainnut Saharan retkellä, olivat antaneet avustusta, joten Maupas'n tila voitiin pysyttää perheen hallussa.
Auringon laskiessa Paula meni ensi kertaa portaille ja nojasi käsipuuta vastaan. Hän heristi korviaan, koettaen kuunnella rinnettä kiipeävien ajopelien ratinaa. Mutta illan rauhassa ja hiljaisuudessa ei kuulunut ääntäkään. Purevan kylmä kun oli, kävi hän noutamassa huivin hartioilleen ja odotti.
Lumen peittämä maa alkoi punertaa illan valossa. Jonkinlainen neitseellinen kainous verhosi sen yltäyleensä. Viiniköynnösrivit ja pensasaidat olivat hienossa huurteessa, joka kimalteli päivän viime säteissä. Alastomilla metsillä ei ollut enää mitään salaisuuksia kätkettävänä ja niiden oksien tuhannet pikku vesat kuvastuivat hentoina kuin heinä kirkkaassa ilmassa.