— Mitä sitten, kysyi palvelijatar pannen padan tulelle.
— Uutisia, jumaliste.
— Mitä uutisia, vanha lörppäleuka? Etkös saa suutasi auki?
Hän oli epäluuloisena arvellut, että häneltä tahdottiin salata asia. Mutta viimeinkin hän huomasi, ettei Maupas'sa vielä tiedetty sitä, mistä koko Cognin jo puhui. Tämän vierasvaraisen oven ohi kulkiessaan ei hän malttanut olla poikkeamatta katsomaan surusanoman vaikutusta. Mutta hän ei tahtonut heille sitä ilmoittaa. Ei suinkaan, tehtävänsä kullakin, tietysti. Hän tyhjensi kiireesti lasinsa, ei antanut täyttää sitä toista kertaa ja nousi lähteäkseen.
— No entäs uutisesi, Parooni, takaisinko viet sen Vimines'iin?
— Niin teen, vastasi hän siristäen ilkeitä silmiään.
— Etkös sitä meille sitten sanokaan?
— Enpä taida. Kyllä sen saatte vielä tarpeeksi aikaisin tietää.
— No, ole sanomatta! Emme me sinun uutisesi vaivaisia olekaan!
Kynnyksellä mies vielä katsoi taakseen ja sanoi pilkallisesti hymyillen: