— Lempo soikoon, älähti määri luettuaan loppuun.
Hän katsoi varmuuden vuoksi lehden nimeäkin, peläten saaneensa käsiinsä jonkin kavalan vastapuolueen äänenkannattajan.
Vanhoillinen Uutisten tietäjä ja kiihkososialistinen Edistys, jotka hän sitten silmäili läpi, kertoivat tarkalleen samaa, edellinen liittäen esitykseensä moitteita tiedustelulaitoksemme huolimattomuudesta Algeriassa, jälkimmäinen säestäen kertomustaan ihmisystävällisillä huomautuksilla siirtomaa-retkien hyödyttömyydestä. Mutta kaikki, edustivatpa ne mitä valtiollista kantaa tahansa, lausuivat kunnioituksen ja ihailun sanoja majuri Guibert'istä, ylistivät hänen ihmeteltävää sotilasuraansa ja valittivat hänen menettämistään.
Cognin'in määri teki johtopäätöksen, joka purkautui ärähdykseksi:
— Vietävän koulumestari!
Hän otti hattunsa ja aikoi rynnätä ulos. Mutta kuin naulattuna jäi hän seisomaan kynnykselle. Ratsastava upseeri, komeassa univormussa, kultaisissa olkanauhoissa, pysähtyi Kansalliskahvilan eteen:
— Missä on rouva Guibert'in asunto, pyydän.
Muutamia uteliaisuuden kiihoittamia maalaisnaisia kokoontui jo ratsastajan ympärille.
— Jatkakaa valtamaantietä Vimines'in tielle saakka.
— Kulkekaa sitten tammimetsän läpi vievää tietä.