— Tammimetsän loputtua kääntykää vasemmalle, niin edessänne on Maupas.
— Kiitos, sanoi upseeri ja hoputti jo ratsuaan, kun määri puhutteli häntä:
— Sallikaa kysyäni, menettekö vierailulle rouvan luokse?
Ajutantti silmäili ylenkatseellisesti tuota punanaamaista olentoa ja kannustaen hevostaan, mutisi hän vastaukseksi:
— Tietysti.
— Hyvä on, vastasi ravintoloitsija kuuntelevien naisten tähden. Ja kävi tulipunaiseksi.
Hän söi huonolla ruokahalulla ja hautoi tuumaa mielessään. Ennenkuin hän pani sen toimeen, lähetti hän tyttärensä hakemaan lisäväkeä. Juuri kun hän kaatoi kurkkuunsa naukun viinaa sydämensä vahvistukseksi, näki hän ikkunasta parihevosten vetämien vaunujen ajavan raatihuoneelle päin. Muutamaa minuuttia myöhemmin tultiin häntä hakemaan prefektin puolesta. Hän pukeutui kiireesti lievetakkiinsa, jota hän käytti kaikissa juhlatilaisuuksissa ja riensi kunnan talolle. Toinen vaunun ovi aukeni, ja parrattomat huulet tiuskasivat hänelle (vaalipäivä oli vielä kaukana):
— Tekö olette Cognin'in määri?
Hattu kädessä Simon vastasi:
— Niin olen, herra.