— Aivan niin.
— Kuinka iloiseksi hän tuleekaan hetken perästä, kun näkee teidät täällä.
— Ennen muinoin hänen isänsä oli aina häntä vastassa, sanoi vanha rouva nuorelle miehelle, jonka oli lapsena tuntenut. Tiedättehän.
— Kyllä, minä tiedän.
Ja jottei tässä yleisessä paikassa syvennyttäisi suruun, lisäsi Jean
Berlier:
— Saan varmaankin pusertaa Marcel'in kättä ennen lähtöäni.
— Tulettehan Maupas'han häntä tervehtimään. Lähdettekö pois?
— Vain yhdeksi illaksi. Menemme Aix'iin. On Kulkurielämän ensi-ilta.
Mutta tehän ette välitä teattereista.
Vilpittömänä kuten aina, vastasi rouva Guibert:
— En ole koskaan ollut teatterissa. Enkä totta puhuen, sitä kaipaakaan.