Détraz, jota ei juuri liika kohteliaisuus vaivannut, ärjyi määrille:
— Ettekö te ole määri, häh? Mitä virkaa teillä on kunnallistalolla? Pehmeä kuin riepu te olette, koira vieköön. Opettaja taluttaa teitä nenästä, kuin luokkansa vihoviimeistä nulikkaa.
— Minuako, kiljui Simon. Vai minua talutetaan nenästä! Tulkaahan katsomaan, koulumestariko se täällä käskee!
Molempien valtuusmiestensä saattamana ryntäsi määri kansakouluun yhä viittoillen ja ääntä pitäen. Luihun ja liukastelevan Maillard'in edessä tunsi hän kuitenkin uljaan intonsa laimenevan. Mutta Détraz rupesi muitta mutkitta hänen sijaisekseen.
— Vai niin, huusi hän, jopa te keititte kauniin sopan, te häpeämätön, te kelvoton koulumestari! Prefekti ja kenraali lähettävät lähetystöjä. Mutta vainajan kotikylä lähettää poliisinsa ikäänkuin tarkastussyyniä pitämään. Perhanan tietoviisas, kyllä jo riittää.
Ja hän sylkäisi lattialle halveksimisensa merkiksi.
— Minä en ole teille vastuussa teoistani, ilmoitti opettaja arvokkaan näköisenä.
— Olet, oletpa kylläkin. Etkä sinä, määri, puhu mitään?
Vimmoissaan sinutteli hän kaikkia. Simon'in täytyi tulla väliin.
— Huonosti te meitä neuvoitte, herra koulumestari.