— Se on varmaa, vahvisti Randon.
— Kuka käski minulta neuvoa kysymään.
— Kuka sinulta neuvoa kysyi, ärjäisi taas Détraz kahta kiukkuisempana. Sinä itse pistit nokkasi meidän asioihimme, sotkeaksesi ja pilataksesi ne, kuin mikäkin myrkynsekoittaja. Senkin myrkynsekoittaja!
Mielissään keksimästään nimityksestä, käytteli hän vikkelästi tuota raskasta sanaa. Randon kävi hänen käsivarteensa ja koetti tyynnyttää häntä ja viedä pois huoneesta. Mutta sillä ketteryydellä, jolla tietämättömät ja naiset yhdistävät aivan yhteenkuulumattomia asioita, kääntyi hän takaisin huutaen:
— Sinä varastat valtion varoja.
— Minäkö, vastusti Maillard.
— Niin juuri, sinä otat yksityisiltä maksun halonottoluetteloista, oikeudenpäätöksistä, kaikista. Sinä menet tipotiehesi, tai minä nyljen sinut.
Vimmastuksissaan purki hän vihaansa, jota sivistymätön vaistomaisesti tuntee sivistystä, veronmaksaja veronkantajaa kohtaan.
Molemmat vihamiehet syöksyivät toisiansa vastaan. Määri hillitsi
Maillard'ia, ja Randon piteli kiinni virkaveljestään.
— Kuulkaa, mitä minä sanon, pyysi vanhus. Kuulkaa, mitä minä sanon.