— Aika kelmi, julisti määri potrana poikana.
— Sitä tiedetään yhtä ja toista, puheli Randon salaperäisenä.
— Niin tiedetään, niin tiedetään, jatkoi Détraz suorasukaisemmin. Ilman tohtoria hän istuisi lukemassa tiilenpäitä. Ja yhähän hänestä kuiskaillaan. Pitää toimittaa pois mokoma valtuustosta, pitää kun pitääkin.
Hanget hohtivat talvisen auringon kylmässä valossa. Valkoiset vuoret kimaltelivat pakkasessa. Valjun taivaan alla rajaviivat häipyivät ja kaikki oli yhtä ja samaa tahratonta ja välkkyvää puhtautta.
Prefektinviraston vaunut, jotka palasivat Chambéry'hin, tulivat Cognin'in tilapäistä lähetystöä vastaan. Tärkeän näköisenä viittasi määri kuskia pysähtymään. Hattu kädessä lähestyi hän vaunun ovea, joka heti aukeni.
— Herra neuvos, me pyytäisimme teiltä yhtä palvelusta.
— Mitä sitten, vastasi nuori mies töykeällä äänellä. Häntä ei oltu otettu vastaan, sillä kenraalin ajutantti oli parhaillaan ollut rouva Guibert'in puheilla, ja siksi hän nyt palasi pahalla tuulella.
— Kaikki perheenisät, ilman poikkeusta, ovat tyytymättömiä opettajaan.
— Miksi?
— Hän hoitaa huonosti opetusta, lyö oppilaita, puhuu isänmaata vastaan.