Nuori mies kävi ajattelevan näköiseksi, ja viitaten mahtavasti kädellään kuin ministeri, joka lopettaa vastaanoton, lupasi hän lyhyesti:
— Pidän mielessäni asian.
Käsiään hykerrellen jatkoi määri matkaansa ja sanoi seuralaisilleen:
— Nytpä tein hänelle aika kolttosen, sille meidän Maillard'illemme!…
* * * * *
Seuraavina päivinä isot sanomalehdet kuvailivat pienimpiä yksityiskohtia myöten Timmimun'in murhenäytelmää ja osoittivat kaikki, puolueista huolimatta, kunnioitusta majuri Guibert'in muistolle, jonka lyhyt elämänura liikutti kaikkien sydämiä.
Savoijin lehdet eivät tyytyneet vain näihin oikeutettuihin ylistyksiin, vaan julkaisivat vielä kilvan hänen elämäkertaansa ja kuvaansa. Maupas'n yksinäisyydessä nuo murheen murtamat naiset lukivat alistuneina ja surunsuloista nautintoa tuntien niitä lukemattomia osanoton ilmaisuja, joita heille saapui koko maasta, valtiolta, Marcel'in tovereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. He nojautuivat toinen toiseensa paremmin kestääkseen onnettomuuttaan eivätkä löytäneet lohdutusta muusta kuin rukouksesta ja keskinäisestä rikkaudestaan. Vain rouva Saudet'n, Etienne Guibert'in anopin, vierailut tuottivat heille hiukan virkistystä; hän tiesi, mitä sanoja tarvitsevat ne, jotka kärsivät eron tuskaa.
Hienon maailman mielipide, joka ei ollut suosinut Guibert'ejä heidän kunnialliseen aineelliseen perikatoon jouduttuaan, teki äkkikäänteen ja päätti yhtyä yleiseen tunteiden ilmaukseen. Rouva Dulaurens ei voinut pysyä toimetonna tämän tilaisuuden sattuessa. Hän sai neiti de Songeon'in, Savoijin Valko-ristin kunniapuheenjohtajan, ryhtymään surujuhlaa puuhaamaan. Sitä vietettäisiin suurella loistolla ja komeudella Chambéry'n tuomiokirkossa. Pitihän toki anastaa itselleen mainehikas vainaja ja huomiota herättävällä tavalla palauttaa mieleen hänen yhteiskunnallinen alkuperänsä. Viranomaiset kutsuttaisiin juhlatilaisuuteen. Heidän läsnäolonsa kohottaisi juhlan arvoa, ja heidän poisjäämisensä saisi vastapuolueen sanomalehdet sotakannalle. Ei mitään ollut siis pelättävissä, kävi miten kävi.
Kun kaikki oli valmiina — kolehdit kannettu, sielumessu tilattu, kutsukortit laadittu — lähtivät neiti de Songeon ja rouva Dulaurens virallisina valtuutettuina Maupas'han pyytämään perheen suostumusta. Kreivitär de Marthenay seurasi äitiänsä. Hän halusi esiintuoda surunvalittelunsa rouva Guibert'ille ja Paulalle eikä uskaltanut aivan yksin tehdä tuota matkaa.
Maaliskuun ensi päivät olivat käsissä. Lumi suli lokaisilla ja kolkoilla vainioilla ja kuoppaisilla teillä. Matalan taivaan alla, mustina ja paljaina törröttävien puiden ympäröimänä teki vanha maalaistalo alakuloisen ja yksinäisen vaikutuksen.