— Kirkko pitää juhlamenoista ja hartauden harjoituksista, lausui neiti de Songeon, jonka uskonto oli loisteliasta ja ylimyksellistä.
Alice oli huomannut Marcel'in suurennetun valokuvan, eikä nähnyt tällä hetkellä enää muuta kuin hänet, jota hän oli rakastanut ilman rohkeutta.
Rouva Guibert oli hiukan epävarma, ei vastauksestansa, vaan sen sanamuodosta, jonka hän tahtoi saada niin kohteliaaksi ja hienotunteiseksi kuin suinkin. Rouva Dulaurens'in tarjous tiesi Cognin'in vaatimattoman, ilman komeutta ja prameutta vietetyn sielumessun täydentämistä kalliimmalla, loistavammalla, hienommalla juhlalla. Rikkaus tuli vierailulle köyhyyden luokse, ja luuli peittävänsä sen suojelullaan. Paula otti asian siltä kannalta ja katseli mieli kuohuksissa äitiään tummilla välähtelevillä silmillään. Mutta rouva Guibert näki tässä esityksessä vain poikansa muiston kunnioittamista ja, vaikka hän olikin päättänyt hylätä tarjouksen, joka hänestä oli turha, halusi hän sovittaa sanansa niin, etteivät ne pienimmälläkään tavalla loukkaisi.
Peläten äitinsä arkuutta ja ymmärtäen väärin hänen epäröimisensä, otti nuori tyttö rohkeasti puheenvuoron:
— Me olemme sangen liikutettuja teidän toimenpiteestänne, hyvä rouva. Pidämme sitä suuressa arvossa, niinkuin se ansaitseekin, ja olemme hyvin pahoillamme, että meidän täytyy hylätä sellainen suosionosoitus. Mutta veljeni muistoa on jo kohtuuden mukaisesti kunnioitettu. Me emme halua enempiä julkisia kunnianosoituksia, kuin mitä jo olemme saaneet. Jumala ei mittaa siunaustaan juhlamenojen prameuden mukaan.
Ikäänkuin ei Paulan sanoilla olisi mitään merkitystä oli rouva Dulaurens kääntyvinään rouva Guibert'in puoleen. Tämä ymmärsi tarkoituksen ja luuli olevansa velvollinen lisäämään:
— Niin kyllä, hyvä rouva, Paula on oikeassa.
Aivan kauhuissaan loi neiti de Songeon silmänsä taivasta kohden, kun taas Chênaie'n valtijatar, joka ei ollut tottunut tappioihin, vielä palasi asiaan.
— En ymmärrä teidän kieltoanne. Pyydämme ottaa osaa teidän suruunne vain kaikkein luonnollisimmalla tavalla. Neiti de Songeon, markiisitar de Lavernay, paroonitar d'Ambelard ovat samaa mieltä kuin minäkin. Minä edustan heitä täällä. Ja arkkihiippakuntakin lupasi meille hurskasta apuaan.
Hän toivoi näitä ylhäisyyksiä mainitsemalla vaikuttavansa tuohon rouva rukkaan. Mutta hän ei tietänyt, eikä voinutkaan tietää, kuinka perin välinpitämättömäksi hienostosta ja sen asioista elämä oli tehnyt rouva Guibert'in.