Rouva Guibert kätki kasvonsa käsiinsä ja kyyneleet himmensivät Paulan silmät, joka koetti vielä hillitä itseänsä.
— Hän ei liikahtanutkaan enää, jatkoi kapteeni. Hänen ei tarvinnut tuntea tuskia. Kuolema iski häntä keskelle otsaa, katkaisten hänen ajatuksensa. Ja hän ajatteli isänmaatansa, ajatteli teitä.
— Ja Jumalaa, eikö niin, kuiskasi äiti parka.
— Niin, Jumalaa. Minun täytyi ottaa päällikkyys hänen sijastansa. Mutta voitto oli jo saavutettu. Kun minä viimein pääsin tulemaan hänen luokseen, oli hänet kannettu palmun juurelle, muutaman askeleen päähän. Kumarruin turhaan hänen puoleensa. Meidän pataljoonanlääkärimme katseli minua surullisesti, hän oli jo tutkinut hänet. Meidän yhteinen elämämme oli tehnyt meistä veljiä. Minä rakastin häntä, niinkuin tekin häntä rakastatte. Siellä minä itkin häntä, niinkuin tekin, teidän nimessänne. Ja minä näin, mitä te ette saaneet nähdä: sen kirkkaan tyyneyden, jonka kuolema painoi hänen kasvoilleen. Niillä kuvastui ikuinen rauha. Kun muistissani näen tuon hänen ilmeensä, herättää se minussa vain yleviä ja rohkeita ajatuksia. Teidän tulee saada se tietää, jotta hänen muistonsa olisi teille vieläkin suloisempi.
Jean vaikeni, sitten hän taas jatkoi:
— Edellisenä iltana saattoi hän minua asuntooni asti, ennenkuin hän meni viimeiselle kierrokselleen. Oli kaunis, tähtikirkas yö. Usein me puhelimme keskenämme Savoijista. Hän puhui minulle teistä ja Paula neidistä; hän oli hiljattain teidät nähnyt. Mikään aavistus ei tehnyt hänen mieltään apeaksi, mutta ei hän pelännytkään kuolemaa. Hänen univormutakkinsa taskusta löysin minä tämän kirjeen, jonka tuon teille takaisin. Se peitti hänen sydämensä viimeisiä sykähtelyjä.
Rouva Guibert tunsi oman käsialansa. Hän kohotti kasvojaan, joilla syvä äidin suru värähteli. Kun hän saattoi puhua, virkkoi hän:
— Nyt, nyt hän lepää Jumalan rauhassa. Sanokaa minulle, Jean, mihin paikkaan hänet haudattiin.
— Timmimun'in edustalle. Kun hän oli korkein virka-arvoltaan, asetettiin hänen hautansa toisten hautojen keskelle. Hänen oikealle puolelleen haudattiin hankintaupseeri ja vasemmalle kersantti, jotka kaatuivat molemmat samassa taistelussa. Hänen jalkojensa juureen haudattiin sotilaat.
Paula liittyi keskusteluun: