Ja katkaistakseen tämän nuhdesaarnan nuori mies lisäsi nauraen:
— Voisitteko edes mennä rakkaudesta naimisiin?
— Kas vaan! Köyhän kanssa, kai tarkoitatte? Ei kiitoksia! Elää kituuttaakseni huonolla ruualla ja pumpulihameissa.
Ja hän näytti kauniita hampaitaan, jotka hohtivat terävinä ja saaliinhimoisina.
— Kas niin, sovitaan pois, sanoi Jean. Tuohon käteen!
— Isabella ojensi hänelle hienon, hansikattoman kätensä. Jean oli tutkivinaan sitä tarkasti:
— Minä näen, että te menette naimisiin ruman ja upporikkaan nelikymmenvuotiaan kanssa. Mutta häiden jälkeen hän näyttää oikean luontonsa, inhottavan itaruutensa. Synti saa aina palkkansa.
Hän lausui tämän ennustuksen juhlallisella ja saarnaavalla äänellä, joka herätti hilpeyttä koko vaunussa.
Kun keskustelun langat taas olivat hajaantuneet, kuiskasi hyväntuulensa takaisin saanut Isabella iloisesti vastakumppanilleen:
— Syyttäköön silloin saituri itseänsä! Minä rupean pettämään häntä.