"Noin ei minulle ole koskaan puhuttu".
— Tällä hetkelläkin, jatkoi rouva Guibert, tällä hetkelläkin, jolloin sydämeni on särkynyt, en voi muuta kuin kiittää Jumalaa, joka on minulle niin runsaasti antanut hyvyyttänsä. Teitä hämmästyttää, lapseni, että minä tänä päivänä puhun onnestani. Mutta niin on kumminkin laita: minä olen onnellinen. Jos Jumala käskisi minun alkamaan uudestaan elämäni, niin minä alkaisin. Sentään olen nähnyt rakkainten kasvojen kangistuvan ja minua on kohdannut kovin suru, mikä äitiä kohdata saattaa: kuolema on iskenyt kaukana minun lapseeni. Mutta mieheni, poikani ja tyttäreni ovat saattaneet minun elämään koko sielullani ja minä olen saanut kokea kaikkea mitä Jumala hyvyydessään meille antaa. Minun elämäni on ollut täynnä sisällystä, sillä se on yhtynyt heidän elämäänsä. En ole koskaan itkenyt itseni tähden. Nytkään en ole yksin. Vainajat pitävät minulle seuraa, eivätkä elossa olevat unhota minua. Katsokaa tätä sähkösanomaa, jonka sain Etienne'lta. Hän tietää, että Paula tänään lähti minun luotani; hän rohkaisee minua kaikkien nimessä. Kyllä sitä tarvitsenkin…
— Voi rouva Guibert, kuiskasi Alice, suudellen hänen kättään.
— Niin lapseni, minä olen rakastanut elämääni; minä olen rakastanut elämää. Ja minä saatan kuolla vaikkapa yksinänikin, vaikkapa vieraan kädet sulkisivatkin silmäni: minä olen saanut sangen kauniin osan Jumalalta. Ja kun kuolema kutsuu, tottelen minä sitä tyytyväisenä.
Hänen kirkkaat silmänsä loistivat hurskaasta hurmauksesta. Tyyntyneenä katseli Alice häntä kunnioittaen ja ihaillen.
— Puhukaa minulle vielä, pyysi hän, kun rouva Guibert vaikeni.
Tämä katsoi häntä pitkään ja hellästi; sitten hän alkoi uudestaan hivellä hänen poskeansa:
— Lapseni, teidän täytyy luvata minulle yksi asia.
— Voi, minä lupaan, mitä te vain pyydätte.
— Koettakaa olla ajattelematta Marcel'ia. Teillä ei ole enää siihen oikeutta. Antautukaa kokonaan ja surematta uuteen elämäänne. Jumala vaatii, että päättäväisesti luovutte vanhoista haaveistanne. Teitte väärin kun saatoitte miehenne luopumaan uraltansa. Meidän päivinämme työ aateloi. Koettakaa saada hänet ryhtymään johonkin toimeen, korjataksenne erehdyksenne.