— Hän johtaa töitä kivihiilikaivoksissa. Samaan aikaan hän harjoittaa suurenmoista maanviljelystä: hänellä on riisivainioita, tomaatti-istutuksia. François meni hänen luokseen, ja myöskin serkkusi Charles, Marc sedän poika. Heidän työnsä menestyy, Jumala siunaa heitä. Etienne antaa meille elantoapua.
— Ja hänen vaimonsa lähti mielellään?
— Lähti. Louise on yhtä uljas kuin tyyni. Viikon perästä häiden jälkeen he astuivat laivaan. Nyt heillä on poika. En tunne sitä. En ole saanut nähdä sitä, ja rakastan sitä.
Paula lisäsi:
— Louise'n naimisiin meno nosti aikamoisen hälinän Chambéry'ssa. Kaikki kaupungin rouvat surkuttelivat hänen äitiänsä. "Kuinka voitte laskea tyttärenne niin kauas?" He pitivät häntä anteeksiantamattoman kovasydämisenä. Rouva Saudet näki, että Louise oli onnellinen ja se oli hänelle kylliksi. Nuo toiset ajattelivat vain itseänsä ja omaa rauhallisuuttansa. Kuten sanoo herra Dulaurens, täytyy ennen kaikkea pysyä rauhallisella mielellä.
Nimi, joka keskusteltaessa sattumalta mainitaan, näyttää aivan kuin vetävän asianomaisen paikalle. Ovatpa nämä aivan satunnaiset yhteensattumiset antaneet aihetta sananlaskuunkin. Ajoneuvot kääntyivät avonaisesta ristikkoportista hevoskastanjakäytävälle, ja Paula tunsi Dulaurens'ien hevoset ja vaunut.
— He olivat lakanneet seurustelemasta meidän kanssamme, virkkoi rouva
Guibert, jonka kasvot lehahtivat punaisiksi.
Hän oli rohkea elämän koettelemuksissa, mutta ihmisten edessä hän oli arka.
— Sankarin tähdenhän he tulevat, sanoi Paula, tehden pilaa veljestänsä.
He nousivat kumminkin kaikki kolme ja menivät vieraita vastaan. Jo ajoivat vaunut tieltä pihaan, jonka santa narskui pyörien alla. Rouva Dulaurens nousi ensimmäisenä vaunuista, ja viitaten hetikohta kapteeniin, tervehti hän rouva Guibert'iä seuraavilla sanoilla: