— Kaikki teidän ystävänne haluavat tutustua teihin. Minun kotini on teille avoinna, jos vain suvaitsette tehdä meille sen kunnian.
Ja ikäänkuin hän yht'äkkiä olisi huomannut Paulan läsnäolon:
— Sisarinenne, tietysti.
Sisarta siis siedettäisiin. Tuo pieni pysähdys sen ilmaisi.
Nuori tyttö vastasi:
— Me olemme hyvin kiitollisia, rouva Dulaurens, mutta meillä on vielä surua.
— Puolisurua korkeintaan. Puolentoista vuoden perästä.
Ja hän kääntyi uudestaan upseerin puoleen:
— Me menemme sunnuntaina kukkataisteluun Aix'iin. Tulkaa mukaan. Se on yksi matkan tarkoitus. Ja illalla syömme klubissa päivällistä muutamien ystäviemme kanssa, kaikessa tuttavallisuudessa. Siellä tapaatte tovereitakin, kreivi de Marthenay'n, joka on rakuunaluutnantti ja luutnantti Berlier'n, joka on teidän ystävänne, luullakseni. Tiedätte kai, että puhutaan hänen menevän naimisiin Isabella Orlandi'n, erään kaunottaren, kanssa.
Hän levitti tätä väärää tietoa, jota hän sillä hetkellä kuvitteli mielessään, antaakseen letkauksen tuolle ylpeälle Paulalle, joka asettui hänen aikeitansa vastaan.