— Me olimme yhdessä Sacré Coeur'in luostarikoulussa. Hän on jokseenkin minun ikäiseni, ehkä hiukan nuorempi. Luostarissa ollessamme hän oli kiintynyt minuun kuin nuorempi sisar. Sillä hän on lempeä, alistuvainen, arka ja antaa mieluummin muiden päättää puolestansa.
— Sehän sopii hyvin naiselle, sanoi veli hyväksyvästi.
Hän tunnusti empimättä oman sukupuolensa etevämmyyden.
Paula hyväili kädellään veljensä otsaa:
— Alice ei ole sellainen vaimo, jota sinä tarvitset.
Veli väitti kiivaasti vastaan:
— En ole aikonutkaan häntä naida. Mutta nuori tyttö jatkoi ajatustaan:
— Häneltä puuttuu rohkeutta. Eikä hän lisäksi ole meidän piiristämme.
— Kuinka, ei meidän piiristämme? Siksikö, että Dulaurens'it ovat rikkaampia kuin me? Ranskassa, Jumalan kiitos, ei sentään rikkaus määrää yhteiskunnallista asemaa.
Paula oli pahoillaan, että aiheutti tämän suuttumuksen: