Rouva Dulaurens tuli väliin:
— No mutta, Isabella, mitä sinä puhut!
Nuori tyttö nosti hullunkurisella liikkeellä kätensä taivasta kohden:
— Ei saa koskea rakuunaupseeriin, ei edes kukkasilla.
Hänelle tuotti huvia tuon nuoren miehen nöyryyttäminen. Ennenkuin elämä nöyryytti häntä itseä — sillä hän oli jo ennakolta päättänyt uhrata kaikki, vieläpä rakkaudenkin, loiston ja komeuden halulleen — nautti hän täysin siemauksin siitä, että oli kaunis, keimaileva ja huimapää.
Clément Dulaurens saapui nyt ja käänsi lopullisesti keskustelun toiselle tolalle, ruveten kyselemään Marcel'ilta noita madagaskarilaisia nimiä, joihin hän oli niin innostunut:
— Kapteeni, onko olemassa sellainen paikka kuin Antanimbarindratsoksoraka? Eihän se vain ole jonkun sanomalehtimiehen valheita?
— Ei toki, se on muuan kylä.
— Entäs Ramazombazaha?
— Hän oli Hova'in päällikkö sodan alussa. Meidän miehet nimittivät häntä yksinkertaisuuden vuoksi: Ramasse ton bazar'iksi (Kokoo kampsusi).