— Näettehän, totesi Clément nuorukainen, että minä yksin kykenen keskustelemaan teidän kanssanne Madagaskarin retkestä teknillisin termin, sillä minä osaan vielä muitakin yhtä konstikkaita nimiä.
Kaiken aikaa oli Alice säikähdyksissään ollut ääneti.
Istuttiin pöytään, ja pian unohtui tämä pieni välikohtaus yleisen sydämellisyyden vallitessa, joka tavallisesti seuraa oleskelua raittiissa ilmassa ja ruumiillista kiihoitusta. Isabellakin oli talttuneempi ja osasi huvittaa kaikkia, vieläpä äskeistä vihollistaankin. Alice, joka istui Marcel Guibert'in ja Armand de Marthenay'n välissä, koetti olla molemmille mieleen, hiljaisena ja hillittynä kuten tavallista. Pöydästä noustessa unohti hän lasinsa viereen alppiorvokkikimpun, jota hän iltapäivällä oli kantanut vyössään. Marcel korjasi sen ja nuori tyttö huomasi, mitä hän teki.
— Annattehan sen minulle, neiti, pyysi hän, vaikk'ei hänen äänensä juuri kuulunut pyytävältä.
Kuitenkin hän lisäsi:
— Te välititte siitä niin vähän, että jätitte sen pöydälle. Ja sen kukatkin ovat jo kuihtuneet.
Alice ei vastannut mitään, hymyili vain punastuen, ja nuori mies piti sitä suosion osoituksena…
Marcel lähti ensimmäisenä Aix'ista, päästäkseen hyvissä ajoin kotiin, jottei hänen äitinsä tarvitsisi olla vähääkään levoton. Ilta oli niin ihana, että saavuttuaan kello kymmenen aikaan Chambéry'n asemalle, hän päätti kulkea kotiin jalan. Matkaa olikin vain kolme kilometriä aukeaa lakeutta, pitkin plataaniteitä, ja sitten pian noustu ylämäki metsän läpi.
Hän astui nopeasti ja hengitti aina väliin alppiorvokkien voimakasta tuoksua. Lähestyessään Maupas'ta illan hämärässä, jota puiden varjot vielä pimensivät, hän tuskin saattoi erottaa muutamia tähtiä, jotka tuikkivat lehvien läpi ja joiden loiston tuo synkkä lehtikatto teki vielä kirkkaammaksi. Hän hengitti ahnaasti raikasta ja sulotuoksuista ilmaa. Hänen rintansa laajeni. Hän tunsi riemuiten uutta kiihtymystä koko olennossaan.
Rakastiko hän? Hän ei ollut siitä vielä selvillä. Mutta olihan erään nuoren tytön näkeminen saattanut kaiken hänen nuoruuden intonsa hehkumaan.