Periaatteet olivat aiotut hivelemään puheenjohtajatarta, joka kysyi:
— Eikö hän enää tee työtä?
— Kyllä, kyllä hän vielä tekee työtä. Hän johtaa liikkeitään. Hän komentaa tuhansia työmiehiä. Hän komentaa kuin kenraali.
Mutta vanha neito mutisi kuivasti:
— Minun aikanani ei meidän piirissämme olisi menty naimisiin työtä tekevän miehen kanssa.
Jean Berlier ja Isabella Orlandi, jotka olivat saaneet kiertäneeksi huvilan, ilmestyivät puistikosta. Nuori mies kiusoitteli huvikseen neiti de Songeon'ia, ja nämä sanat saivat hänen heti sekaantumaan keskusteluun.
— Kaikki on muuttunut, armollinen neiti. Se on meidän aikamme onnettomuus. Ennen muinoin aateluus oli siinä, ettei tehnyt mitään. Nyt työ se aateloi, ja nyt tehdään työtä vielä enemmän siveellisestä velvoituksesta kuin fyysillisestä välttämättömyydestä. Maailma on ylösalaisin: heittiöt ne nyt vain ovat tekemättä työtä.
Mutta Savoijin Valkoristin, Pyhän Antonin leivän ja monien muiden yhdistysten ja ompeluseurojen kunniapuheenjohtajatar silmäili häntä halveksivasti ja vastasi purevasti:
— Jotka ovat paimentaneet sikoja maan päällä, paimentavat niitä taivaassakin.
— Onko se uskonkappale? kysyi Jean ilvehtien.