Mutta hienotunteisesti hän kohta lisäsi:
— Ethän kerro kellekään. Enkä minäkään ilmaise hänen nimeänsä.
Paula, joka jo oli arvannut, hymyili hiukan levottomana. Väristen koko ruumiiltaan, hän odotti lisätietoja. Hän vapisi jo hänen puolestaan, joka oli hänet lähettänyt:
— Ethän pidä minua tungettelevana, jos kysyn, miksi kieltäydyit.
Alice pysähtyi. Kultainen säde, joka pujottelitte lehvien läpi, lankesi juuri hänen vaaleille hiuksilleen. Hän kumarsi hiukan eteenpäin notkeaa yläruumistaan ja nauroi kuin kevään kukka:
— Naimisiin meneminen on rakastamista, eikä mitään muuta!
— Sinä et siis rakasta?
— En.
— Etkö ketään, kysyi rohkeasti Paula.
— En ketään.