Mutta hän punastui. Sanojensako vuoksi, joita hänen luontainen arkuutensa jo piti liian uskaliaina, vaiko äkkiä pelästyen sitä, ettei ollut pysynyt totuudessa?
Paula tuli aivan hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen hoikan vyötäisensä ympäri. Sitten aivan läheltä, metsän rauhaisassa pimennossa hän viimein kuiskutti nopeasti, melkein arkaillen ja itsekin hämmästyneenä siitä, mitä uskalsi sanoa:
— Tiedätkös, Marcel rakastaa sinua. Hän on antanut sinulle koko sydämensä. Suostuisitko sinä, Alice, tulemaan hänen vaimoksensa? Sinulta vain hän onnea odottaa.
He olivat yhtä liikutettuja molemmat ja katselivat silmät maahan luotuina kuivuneita lehtiä, joita eivät kumpikaan nähneet. He nostivat yht'aikaa silmänsä maasta, punastuivat ja vaipuivat suloutta täynnä olevalla liikkeellä toistensa syliin, vuodattaen kyyneleitä.
Paula tyyntyi ensiksi. Hän tarkasteli uuden tunteen valtaamana tuota viehkeätä olentoa, joka nojasi hänen olkapäätään vastaan ja joka sanaakaan sanomatta oli tullut hänen sisarekseen. Mutta Alice'a peloitti tuo liian voimakas tunne, joka oli niin suloinen ja jota hän yhä halusi tuntea. Hän pelkäsi tekevänsä väärin antautuessaan sen valtaan ja kumminkin hän siihen antautui. Tämä hänen ensimmäinen tutustumisensa rakkauteen antoi hänen aavistaa, mitä salaisuuksia piili hänen vielä hämärän ja lapsellisen sielunsa sopukoissa. Hänen sydämensä aukeni kuin ruusun kukka, joka illalla vielä on nupussa, mutta aamulla jo ottaa vastaan kastepisaroita puhjenneeseen kupuunsa.
— Tahdotko sinä, kysyi Paula lempeästi.
— Ja äänellä heikolla kuin tuulenhenkäys vastasi Alice viimein:
— Tahdon.
Käsi kädessä jatkoivat he taas kävelyään, toinen kuunnellen onnea, joka lauloi hänen sydämessään, ja toinen, itsensä unohtaneena nauttien tuosta ilon kyllyydestä, jota hän ei saanut itselleen odottaa.
— Sinä olet minun siskoni, Paula sanoi. Minä pidän niin kovasti sinusta. Marcel on niin täysin ansainnut tulla onnelliseksi. Hän on ollut niin hyvä meitä kohtaan. En osaa sitä sinulle kylliksi sanoa. Isän kuoleman jälkeen olemme saaneet kokea kamalia hetkiä. Mutta Marcel antoi meille sieltä kaukaa apua ja rohkaisi meitä.