— Minä pelkään nykyään aina kun sinä olet poissa.
— Mitä sitten?
— Että sinä et palaa.
— Mutta rakas…
— Tiedän sen, jatkoi hän raskaasti. Kerran sinä jäät tulematta. Sano minulle, eihän se tapahdu vielä?
— Ole vaiti, Edith. Minä olen rakastava sinua aina.
— Ainako? Mitä tapahtuneekin?
Edith tarttui hänen käteensä ja kohotti sen ihailevalla liikkeellä huulilleen. Sitten hän kysyi pelokkaana:
— Sinä sait uutisia tänä aamuna Ranskasta, kerrottiin minulle.
— Niin sain.