— Ei. Maitre Hamel on meidän ammattikuntamme esimies. Kun Maurice on asianajajakunnan kirjoissa, olen pyytänyt esimiestä ottamaan huolekseen hänen puolustuksensa. Se on vanha tapa. Maitre Hamel antaa meille ammattiarvonsa tuen, mutta hän katsoo olevansa liian vanha ja liian erikoisesti sivilioikeudellisen puolen mies tämän puolustuspuheen pitäjäksi. Hän tahtoo antaa sen maitre Bastardin tehtäväksi, joka kaikista virkatovereistamme on rikosasioissa etevimmän maineessa ja jolla on todella suuri vaikutus valamiehistöön.
Tämän nimen kuullessaan nyrpisti neito hiukan huuliaan:
— Minä olen kuullut hänen puhuvan. Isä puhuu paremmin kuin hän.
Mutta vanha asianajaja melkein suuttui:
— Minä en puhu hyvin, pikkuruinen. Minä sanon vaan yksinkertaisesti, mitä minulla on sanomista.
— Miksi sinä et puolusta häntä, isä?'
— Se on mahdotonta, näes. Etkö ymmärrä sitä? Laskien kätensä isän olalle painoi Marguerite päätään hänen rintaansa vasten ja kysyi hiljaa:
— Oletteko antanut hänelle anteeksi?
— Hän ei ole sitä minulta pyytänyt.
— Kun hän kärsii.