— On olemassa joku syyllinen, älkäämme unohtako sitä. Tahdottiinpa tai ei, valamiehistö ryhtyy sitä etsimään. Ellei se ole rakastaja, on se rakastajatar. Ellei se ole rakastajatar, on se rakastaja. Meillä on todistus, että se on rakastajatar, mutta me emme suostukaan sitä esittämään! Se on mielipuolisuutta. Minä ilmoitin pojallenne, rakas virkaveli, että niillä ehdoilla en voinut suostua häntä puolustamaan ja olen tullut toistamaan sitä teille. Te tiedätte, millä innolla minä siihen olisin antautunut, ja että olisin pannut siihen kaiken huoleni. Mutta mitä voisin tehdä, kun riistetään aseet pois? Olen syvästi pahoillani tästä päätöksestä, mutta minun on mahdotonta esiintyä oikeudessa näin sidottuna.
Syytetyn onneton isä ojensi hänelle kätensä:
— Minä menetän arvokkaan avun, ehkäpä pelastuksen. Mutta puolustusta ei sovi kahlehtia.
Huolimatta molemminpuolisesta soputunteisuuden puutteesta tunsi kumpikin asianajaja samaa liikutusta.
— Menkää te häntä tapaamaan, sanoi vielä herra Bastard noustessaan.
Kenties saavutatte te, mitä me emme saavuttaneet.
— Ei, en minä luule.
— Jos saatte hänet suostumaan, jään käytettäväksenne. Ja voitte odottaa minun panevan parastani. Suokaa anteeksi, kello on lähes kuusi. Minulla on kokous.
Herra Roquevillard saattoi häntä ovelle saakka ja kynnyksellä vielä kiitteli:
— Me olemme joskus olleet eri mieltä, virkaveli. Minä en milloinkaan unohda, että elämäni vaikeimmassa tilassa olisitte uhrautuvasti käyttänyt taitoanne minun hyväkseni.
— Mitä vielä, vastasi kuuluisa asianajaja, jota hänen oma hyväntuulisuutensa hämmästytti, minä ajattelin siitä itse enemmän hyötyä. Se oli niin kiitollinen juttu. Taivuttakaa poikanne. Minä palaan.