— Niin näkyy olevan. Mutta notariota en huomaa.
— Hän tulee myöhemmin Charlesin kanssa. He viipyvät töissään aina klo kuuteen saakka.
— Syövätkö Frasnet meillä tänä iltana päivällistä? Rouva näytti pyytelevän sitä anteeksi ikään kuin jotakin sopimattomuutta.
— Maurice, joka on usein heidän luonaan, pyysi minua kutsumaan heidät.
He olivat hetken ääneti, kummallakin sama huoli.
— Minä en rakasta sitä naista, sanoi vihdoin rouva.
Hämmästyneenä, ei itse asiasta, vaan siitä että sen lausui hänen puolisonsa, joka tavallisesti oli pelkkää suvaitsevaisuutta, kysyi mies:
— Miksikä et?
Rouva Roquevillard katseli kuultavan kirkkailla silmillään iltaruskoa.
— En tiedä. En tunne mistä hän tulee, enkä uskalla ajatella minne hän menee. Hän ei ole kaunis, mutta hänet nähdessään ovat äidit levottomia pojistaan ja vaimot miehistään.