— Kunniasta! kunniasta! toisti kahteen kertaan Léon, jota asianajajan liian ilmeinen ylenkatse oli ärsyttänyt. Tässä on kysymys ennen kaikkea häväisevän tuomion välttämisestä. Minä annan arvoa vain lain määrittelemälle kunnialle.
Vanhin Roquevillardeista silmäsi nyt vuorostaan nuorta miestä ylpeästi.
— Minä säälin teitä, lausui hän äänellä, joka hampaattomuuden vuoksi oli hiukan sihisevä.
Osoittamatta iälle kuuluvaa kunnioitusta kysyi tehtailija:
— Minkä vuoksi?
— Kun te ette ymmärrä erinäisiä sanoja.
— Aivan niin, sanoja, suuria sanoja, kun te niitä käyttelette.
Sovitellen ryhtyi Charles Marcellaz lainopilliseen selittelyyn:
— Rouva Frasne on syyllinen. Mutta hänen syyllisyytensä ei ole rikoslain mukaan rangaistavissa. Jos vaimo anastaa jotakin mieheltänsä, niin se ei aiheuta rangaistusta. Ilmiantamalla hänet ei Maurice saattaisi häntä mihinkään vaaraan, mutta sanoisi kuitenkin totuuden.
Mutta setä Etienne, jonka kaukainen nuoruus oli ollut myrskyinen, lausui korkeimpana oikeutenaan: