Hänen poikansa rauhoittui sanasta sydän, joka ei velvoittanut mihinkään. Hän loi serkkunsa mieheen silmäyksen, joka ilmaisi: »Nuo vanhat ihmiset käsittelevät yliolkaisesti omaisuutta, joka kuitenkin on ainoa, mikä antaa arvoa ja tekee perheiden vaurastumisen mahdolliseksi.» Tätä kannatusta tuntiessaan kysyi Charles Marcellaz hiljaisesti:
— Jaksatteko te maksaa satatuhatta frangia, isäni?
— Se on toinen kysymys, vastasi hiukan kuivahkosti herra Roquevillard, joka alkoi hermostua, — minä tulen siihen hetikohta. Ensin periaatteet, sitten soveltamiskeinot.
Mutta hän itse, joka mielessään jo oli asian ratkaissut, rikkoi tämän järjestyksen lisäten:
— Jos niiksi on, niin minä myyn La Vigien. Se oli kaikkein suurin uhri. Marguerite ymmärsi sen sankarillisuuden ja kävi aivan kalpeaksi. Kunnioituksen ja etuilunsa, ihailun ja suuttumuksen repelemänä Charles epäröi, etsi pääsyä tästä vastakkaisten tunteiden ristiaallokosta ja nähdessään Léonin pilkallisen katseen alkoi todistella:
— Myötte La Vigien! Sinulla, isä, ei ole siihen aikaa ennen joulukuun 6:tta päivää. Taikka sitten täytyy myödä se tappiolla. La Vigie on vähintään sadankuudenkymmenentuhannen arvoinen ilman neljä vuotta sitten Saint-Cassinin kunnan rajalta ostamaanne metsää.
Asianajaja oli epäilemättä jo itse näitä seikkoja ajatellut, sillä hän vastasi heti:
— Se on mahdollista. Mutta saahan hypoteekkilainan.
— Saa kyllä, viiden tai neljän ja puolen korolla. Luultavasti viiden, tarpeen kiireisyyden vuoksi, jota pankkiherrat eivät jätä hyväkseen käyttämättä, kun taas maa tuottaa tuskin kolmea, ja yksi halla tai raekuuro riittää tekemään tyhjäksi vuodensadon. Teillä on, isäni, liiaksi kokemusta voidaksenne olla tietämättä, että hypoteekkilaina maatilassa on parantumaton, kuolettava tauti. Jo maatilan omistaminen on nykyään vaarallista sille, joka ei elä maalla tai kanna runsaita korkoja, joita hän voi käyttää avuksi äkillisten käänteiden ja kilpailun aiheuttamissa ahdingoissa. Hypoteekkilaina olisi tulevaisuuden korvaamatonta vahingoittamista. Ja La Vigie on perheen sukutila, pyhitetty perintötila, johon ei kosketa.
Herra Roquevillard oli antanut hänen puhua. Kärsimättömänä koroitti hän äänensä: