— Kiitoksia hänen puolestaan, setä. Mutta minä en kajoa hänen myötäjäisiinsä, jo muutenkin vaillinaisiin, paitsi jos minun on mahdotonta heti ja hyväksyttävillä ehdoilla muuttaa rahaksi La Vigie. Sillä tilan myynti, jos se käy laatuun, on parempi kuin laina. Minä olen sitä harkinnut. Maan kannattavaisuus on nykyään epätietoista. Meidän viinitarhojamme ja vehnäpeltojamme kohtaa kulkuneuvojen mukavuuden vuoksi niin kauas ulottuva kilpailu, että me emme voi enää arvioida niiden satoa. Minusta on parempi turvata Margueriten tulevaisuus ja antaa poikieni itse huoltaa toimeentulonsa. Ellen saa sitä myydyksi, on tila kuitenkin aina takeena lainan saantia varten.
— Me myöskin, vakuutti leski, tulemme takuuseen.
— Tiettävästi, vakuutti setä Etienne.
Perheneuvottelu oli päättynyt. Hyvästeltiin ystävällisesti, paitsi
Léon, joka näytti hiukan kylmäkiskoiselta.
— Takaaja aina lopulta saa maksaa, huomautti hän äidilleen portailla.
— Minä maksan, sanoi tämä tiukasti.
— Sinä olet liian hyvä.
— Ja sinä liian kiittämätön.
— Se oli minun isäni. En minä.
— Sinun isäsi ja sinä, eikö se ole sama asia?