Millä oikeudella kävi hän nuhtelemaan toista näin häikäilemättömästi? Raymond Bercytä se suututti, ja kuitenkin tunsi hän sydämensä pohjalla kirpeää iloa kuullessaan puhuttavan Margueritesta. Kumpikin tunnelma tuli esiin hänen vastauksessaan.
— En ole valinnut teitä tuomarikseni, neiti. Mutta jos te puhutte toisen nimessä, niin vastaan teille…
— Minä en puhu kenenkään nimessä.
—… Että teidän tietonne eivät ole oikeat. Minä en purkanut kihlausta, joka oli minulle rakas.
— Joka teille oli rakas! Niin, kun päivä paistaa, silloin on kyllä teikäläisiä paikalla; mutta kun sataa, ei ole enää ketään.
— Kuulkaa, te käytte kohtuuttomaksi. Minä alan menettää kärsivällisyyteni.
Mutta tytön ote oli luja eikä hän vain hellittänyt:
— Joka suuttuu, se on väärässä.
— Minä en ole teille tilivelvollinen, neiti. Tietkää kuitenkin, että neiti Roquevillard purki kihlauksemme omasta aloitteestaan.
— Jalomielisyydestä.